Albeheta

Albehetan kesyttäminen
Fakraniifri, Quitahin luoja, aikoinaan loi maan, jossa monet erilaiset rodut elivät, mutta, kun evoluutio otti hallinnan, syntyi rotuja, joiden ainoa tehtävä oli tuhota muut rodut. Nämä rodut maistoivat veren suussaan ja niin aloittivat sen metsästyksen siinä missä kaikkien olentojen metsästyksen. 

Kun Fakraniifri oli katsonut tarpeeksi sitä tuhoa, mikä hänen luomassaan maailmassa vallitsi, hän päätti puuttua asiaan. Hän loi vuoret, joiden huiput vain hän itse saattoi nähdä, ja nämä vuoret jakoivat Quitahin pienempään Albehetaan ja suurempaan Lenrûneen. 

Rodut, jotka terrorisoivat Quitahia, hän eristi tälle pienemmälle alueelle, Albehetalle, antaen heille tuntomerkit, mistä jokainen tulisi heidät tuntemaan. Verenhaltioille, jotka oli kehityksessä siirtynyt kauaksi muista haltioista, hän antoi verenpunaiset hiukset merkkinä siitä verenhimosta, mikä heidän sydämissään eli. Syvämaahisille hän antoi punaisen ihon, mustakääpiöille punaisen nenän ja keisaripedoille punaiset kynnet sekä silmät. 

Nämä kolme rotua joutuivat elämään eristyksissä muista roduista ja hiljalleen he alkoivat sekoittua. Evoluutio loi heille uusia ominaisuuksia ja syvämaahisista, jotka asuivat maan alla, polveutui järvimaahiset, jotka suosivat maanpintaa ja kosteita paikkoja. Mustakääpiöistä polveutui daigenit, jotka syvyyksissä elivät aiheuttamassa maanjäristyksiä. 

Uusimmat rodut evoluutiossa on maahishaltiat ja jäätiköiden ihmisbarbaarit sekä jemsit, jotka eivät kauan ole kuulunut vertahimoitsevien rotujen listaan. 

Etelästä pohjoiseen saattoi rodut liikkua vapaasti ja niin saattavat, vieläkin, mutta verenpunaista tunnusmerkkiä kantavat vertahimoitsevat rodut eivät enää voi päästä etelään. Kuitenkin aikoinaan yksi rotu pääsi maan alta sinne terrorisoimaan etelän asukkaita. 

Daigenit aikoinaan pääsivät etelään kaivamalla tunneleitaan. Heistä oli kehittynyt voimakas itsenäinen rotu, joka kaivoi kääpiöitäkin paremmin tunneleita ja niin nämä pääsivät Toivon Huippujen ohi helposti. 

Kun Daigenien terrorisointi etelässä viimein sai Fakraniifrin kaiken huomion, tämä teki vielä yhden esteen etelän ja pohjoisen väliin. Hän halkaisi maan ja niin syntyi loputon kuilu, joka sai nimekseen Maailmanjakaja. 

Kuitenkin evoluutio oli ehtinyt päästä vaikuttamaan ja niin etelässä polveutui Daigeneista rotu, jota nykyään kutsutaan khaniksi, mutta tämä rotu ei kanna sitä verenpunaista symbolia. Fakraniifri siis antoi sen olla. 

Daigenien pyrkiminen etelään ei kuitenkaan loppunut siihen. He jatkoivat tunneleitaan vaikka suunnaton kuilu, Maailmanjakaja, olikin esteenä. He jatkoivat, mutta sitten heidän eteensä astui aikaisemmin niin heikko verenhaltioiden rotu. 

Aikaisemmin verenhaltiat olivat olleet heikko vähemmistö ja lähellä sukupuuttoa, mutta evoluutio oli ollut heidän puolellaan ja niin heistä tuli nopeimmin lisääntyvä rotu koko Quitahilla. Kun daigenit olivat yrittäneet etelään, verenhaltiat olivat ajaneet muut rodut nurkkiinsa.

Siitä alkoi Daigenien ja verenhaltioiden ikuinen sota kunnes verenhaltiat tuhosivat koko rodun. Daigeneista on ainoa muisto tuhottomat tunnelit, joihin ei kukaan elollinen uskalla mennä.

Verenhaltiat olivat juuri aikomassa siirtää valtaansa etelään, kun evoluutio ja Fakraniifri puuttui yhteistyöllä tapahtumien kulkuun jälleen kerran. Fakraniifri synnytti pohjoisen ikuisen talven. Ihan pohjoiseen syntyi jäätikkö, jonka nykyiset hallitsijat ovat keisaripedot ja ihmisbarbaarit.

Nämä uudet olot pohjoisessa ja suuri ilmaston ero etelän ja pohjoisen välillä pysäytti verenhaltiat kun evoluutio kehitti heidät sietämään kylmyyttä mutta ei lämpöä. Ja niin pohjoinen viimein rauhoittui.

Albeheta nykyään
Albeheta on kieltä, jota kukaan elollinen ei enää puhu. Kukaan ei tiedä sen todellista merkitystä, mutta kaikki tulkitsevat sen verenpalvojiksi, mitä nimitystä etelän asukkaat pohjoisen asukkaista käyttävät.

Etelän asukkaat ovat autuaan tietämättömiä Albehetan nykyisestä elämästä. Kaikki mitä he tietävät ovat tarut jotka ovat kulkeutuneet isältä pojalle ja siinä samalla muovautuneet eri suuntiin. Eri kylissä kerrotaan eri tarinaa ja joskus ihan samassakin kylässä voi olla viisi eri tarinaa, mutta näillä kaikilla tarinoilla on yksi yhteinen piirre.

Albeheta on verenhaltioiden valtakunta - tuon julman, verenhimoisen ja häväistyn rodun.

Totta on se, että verenhaltiat ovat hyvin valloittaneet Albehetaa, mutta eivät he muita rotuja alaisikseen ole saaneet. Muut verenhimoiset rodut taistelevat vapaudesta viimeiseen hengenvetoon saakka. 

Kääpiöiden etu on heidän elämänsä maan alla minne ei verenhaltioilla ole kiinnostusta mennä. Jäätiköllä ovat villit keisaripedot, jotka eivät siedä vilaustakaan verenhaltioista. Maahiset ovat jukureita, jotka tekevät yhteistyötä verenhaltioiden kanssa, mutta eivät sorru palvelemaan näitä. 

Suurin uhka on kuitenkin Albehetan harvinaisin rotu, joka ei lannistu siinä missä muutkaan verenhaltioiden valtaan.

Kaikki verenpunaista tunnusta kantavat rodut ovat rasistisia ja hyvin tiiviisti oman rotunsa kesken eläviä. Ainoastaan maahiset saattavat päästää muiden rotujen jäseniä kaupunkeihinsa, mutta näitä vartioidaan hyvin tiukasti.

Kun pohjoisen rodut eivät voi matkustaa Toivon Huippujen toiselle puolelle, etelästä tulee valtaajia. Näitä ovat mm. kaaoksenhaltiat, lumoajat, etelän jemsit ja jättiläiset. Rotuja on monia ja niistä vain harvat ovat löytäneet paikan pohjoisessa.

Yleensä lämpöiseen tottuneet rodut etelästä jäävät hyvin pian pohjoisen asukkaiden jalkoihin. Tämä johtuu siitä, että minne tahansa pohjoisessa menet, törmäät verenpunaiseen tunnukseen.

Vaikka pohjoisessa elääkin verenhimoiset kansat, joista kerrotaan kauhutarinoita etelässä, siellä soditaan huomattavasti vähemmän kuin etelässä. Tämä johtunee siitä että pohjoisessa kulutetaan monia vuosia juonitteluun ja salakavalat pienet hyökkäykset ovat suuremmassa suosiossa kuin suuret sodat.

Nykyajan Albeheta on hyvin kaoottinen, mutta ,jotta sinä näet sen kaiken kaaoksen, sinun täytyy kaivaa pintaa syvemmälle.

Luottamus on heikkous pohjoisessa ja siksi kukaan ei ikinä nuku yötänsä rauhassa.